Sananiko mä syön

Aika on kulunut kuin siivillä! Eikä edes Finnairin, vaan ihan kuin irlantilaisen pikkulinnun siivillä. Niin lyhyillä, että määränpää näkyy jo.

Irlannissa on oleskeltu nyt jo kaksi kuukautta ja enää kolme työviikkoa on jäljellä. Suomi siintää siis jo mielessä. Itse asiassa paluulentokin on vihdoin varattu, ja Helsingin kamaralle olisi tarkoitus astua 14 elokuuta. Toivon mukaan Suomella on silloin tarjota jotain muuta kuin syyssateita.

Mutta nyt aivan toiseen asiaan. Eli tähän blogiin. Otsikko kuvaa mielestäni nykyistä tilannetta hyvin. Aloittaessani blogia kirjoitin nuorena naivina opiskelijana (eli siis vajaa puoli vuotta sitten), että tulisin päivittämään tiuhaan. No toisin kävi. Irlanti vei mennessään, eikä aikaa istua tietokoneelle ole juuri ollut.

En kuitenkaan ole hautaamassa tätä blogia. En!
Tekstiä tulee jatkossakin, ajallisesti vain viiveellä. Lienee myös minulle hyvä aika hieman typistää tekstejäni, että saan vihdoin otettua nykyhetken kiinni. Mutta se on minun murheeni, ei teidän.

Lienee siis aika tässä välissä taas kertoa mitä on ehtinyt tapahtua viimeksi kirjoittamani blogitekstin, eli Dublin reissun numero 2 jälkeen.

Sen jälkeen olemme mm. pyöräilleet eräänä viikonloppuna noin 170km Killkennyyn ja takaisin sekä vierailleet Waterfordin kaupungissa. Olemme käyneet Tullamoressa sijaitsevassa Charlevillen linnassa ja nauttineet pubielämästä Kuopiosta opettajavaihtoon Irlantiin viikoksi tulleen Päivin kanssa. Olen saanut mieluisia vieraita kotirintamalta (vanhempani ja veljeni) ja kokeneet heidän kanssaan niin karun, mutta kauniit Aran saaret kuin myös Riverdancen, sen omalla kotipaikallaan Dublinissa. Olemme käyneet Helin ja Minnan kanssa valloittamassa Corkia ja sen pubielämää. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä olimme tänään koko päivän kiertelemässä Midlandin nähtävyyksiä apteekkimme apteekkarin kanssa.

Paljon on siis tapahtunut, ja paljon vielä tulossa. Huomenna heti aamulla nappaamme junan kohti Killarneyta ja tarkoituksena on tutustua kulttuurillisesti merkittävän Kerryn maakunnan tarjontaan muutaman päivän ajan. Vielä viikko tämän jälkeen suuntaan levottomat jalkani pidennetyksi viikonlopuksi Lontooseen Helin kanssa, joten tekemistä lienee riittämiin.

Myös harjoittelurintamalla on ehtinyt tapahtua paljon. Aloitimme siis kliinisen farmasian jaksolla, jonka jälkeen olemme olleet 3 viime viikkoa jakelussa. Nyt olemme jälleen palanneet pariksi viikoksi kliiniselle puolelle ja kaksi viimeistä viikkoa tutustumme onkologian ja hematologian ihmeelliseen maailmaan. Minun pitäisi vielä ensi viikon tiistaina pitää esitelmä viikottaisessa farmasistien lounastaukotapaamisessa. Joten sitä odotellessa...

Tässä nyt hieman tilannepäivitystä. Lisää, tarkemmin sekä kuvien kera on tulossa myöhemmin. Pysykää siis matkassa! Nämä siivet vievät vielä moneen seikkailuun.