Aloitin tämän nyt julkaisevani blogitekstin kirjoittamisen jo kuukausi sitten. Teksti menikin nyt jonkin verran uusiksi, koska kuukaudessa ehtii tapahtua yhtä sun toista. Mutta siis asiaan...
Onko kaikki alustavat valmistelut matkaa varten jo tehty?
Tähän kysymykseen olen törmännyt nyt viime aikoina niin usein, että sormet näiden kertojen laskemiseen alkavat loppua.
Nyt taitaa olla siis hyvä aika hieman valoittaa missä sitä oikein mennään valmistelujen suhteen...
Kuukausi sitten vastaus oli varsin helppo. Hommat olivat silloin todella vaiheessa! Ovathan ne vieläkin, mutta pientä edistystäkin on jo tapahtunut.
Mitä olen siis tähän asti saanut aikaan?
Olen nostattanut itseni valtavaan matkakuumeeseen selailemalla Irlanti-matkaoppaita sekä useita blogeja.
Hakenut apurahoja useasta eri paikasta, usein jopa ihan hyvällä menestyksellä. Tällä viikollakin vielä kopsahti laitokselta iloinen sähköposti myönnetystä apurahasta.
Olen istunut muutamissa ulkomaille lähtevien seminaareissa.
Pitänyt muutamia palavereita Minnan (samaan aikaan Tullamoreen suuntaavan kollegan) kanssa.
Ja vihdoin jopa hieman edistynyt asunnon kanssa.
Mutta siinä se!
Kuukausi sitten olin vielä hyvin epätoivoinen, koska ei ollut liioin kattoa pään päälle Irlannissa kuin lentojakaan tähän pienten vihreiden miesten asuttamaan saarekkeeseen. Sittemmin asuntoasiaan on saatu hieman positiivisempaa ennustetta.
Asunto. Tämä asia kalvoi mieltäni kovasti ja pitkään. Miten löytää 15 000 ihmisen pikkukaupungista kohtuuhintainen huone, joka jollain tavalla täyttää edes jotenkin pohjoismaalaisen korkeahkot laatukriteerit. No ehkei asunnon vuokraaminen sinänsä mahdotonta ole, mutta näin toisen maan kamaralta lukaalin löytäminen ei ole ihan helpoin prosessi.
Aiemmat Tullamoressa vierailevat vihreähaalariset farmasistit ovat usein majoittuneet erään sairaalan työntekijän tyhjiin huoneisiin. Saimme kuitenkin kuulla mutkien kautta epävirallisesti, että tarjolla olisi vuokralle mahdollisesti enintään yksi huone, joten ainakin toisen meistä (minun tai Minnan) tulisi löytää katto pään päälle jostain uudesta paikasta.
Asumuksen etsintä olisi siis aloitettava.
Sitten tapahtuikin käänne. Sain monen kuukauden yrittämisen jälkeen kyseisen vuokranantajan vihdoin kiinni sähköpostitse. Hän kertoi minulle, että olisimme molemmat Minnan kanssa lämpimästi tervetulleita asumaan, koska hänen puuttuvan huoneen remonttinsa pitäisi olla valmis saapumiseemme mennessä.
Saapa nähdä siis! Tieto helpotti kummasti tuskaa ja toivottavasti remontti myös valmistuu oikeasti ajoissa. Palaan asiaan mahdollisen vuokranantajan kanssa myöhemmin, kunhan hänkin tietää hieman enemmän.
Lennot. Olen viime kuukausina selaillut lentofirmojen ja hakukoneiden sivustoja useiden tuntien ajan. Silti en ole vieläkään päätynyt vinguttamaan Visaa ostaakseni lentoa. Lentojen varaamisen jäätäminen johtuu lähinnä siitä, että en ole saanut millään ilveellä päätettyä lähtöpäivääni enkä paluupäivääni. Ne ovat kuitenkin aika oleellisia varatessa!
En ole saanut päätettyä kuinka paljon aikaisemmin olisi järkevää suunnata Irlannin maankamaralle. Vaikeaa. Aivan alkuperäinen suunnitelmani oli, että olisin lähtenyt kiertämään Irlantia noin viikoksi hyvän kaverini kanssa. Suunnitelma kuitenkin on ainakin väliaikaisesti haudattu, sillä kaverini elää odotellen mahdollista valintaansa huomattavasti uraansa boostaavaan kesätyöpaikkaan. Kesätöiden alkamisaikakin hänellä on vielä täysin pimennossa.
Matkustaminen yksin on varsin mälsää puuhaa verrattuna siihen että voi taapertaa jonkun kanssa paikasta toiseen. Valitettavasti Minnakaan ei pääse luultavimmin lähtemään vasta kuin harjoittelua edeltävän viikon lopulla.
Yksinkertaisesti en osaa päättää siirtyäkö vihreälle saarelle vasta harjoittelun alkua edeltävänä viikonloppuna, vaiko jo aikaisemmin tutustumaan siihen ja sen mongertaviin paikallisiin asukkaisiin.
